Hotellikuolema harrastuksena

Avainsanat: Sviitti

Avainsanat: Kylpylä, Sviitti

Coming up…

Coming up…

Avainsanat: Hotelli

Luottohotellimme Joensuussa, ainakin uuden Vaakunan avaamiseen asti. Jotenkin en ymmärrä miksi Kimmelillä on jonkintason kulttimaine paikallisten keskuudessa. Onhan sielllä toki ehkäpä tasoikkaimmat bändit soittamassa mutta itse hotelline Kimmel on vain keskinkertainen. Eteisaula on valtava, josta pääsee suoraan eri ravintoloihin ja kokoustiloihin ja kabinetteihin.

Avainsanat: Hotelli

Hotel Holiday Inn Helsinki City Centre:n yhteydessä toimii myös ravintola Verde, jossa myös aamiainen tarjoillaan.

http://finland.holidayinn.com/hotellit/helsinki-city-centre/ravintola/fi_FI/ravintola_verde/

Olimme liikkeellä perjantaina ja ilman pöytävarausta, joten kysyimme respasta alkuillasta, mahtuuko Verdeen illalliselle. Kuulemma ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Ravintola olikin klo. 20 lähes tyhjä, lisäksemme vain 4 pöydässä oli asiakkaita . Sinällään kiva, että pääsimme ikkunapöytään seuraamaan, no, lähteviä busseja

A la carte menu oli melko yllätyksetön ja hinnat liikemieshotellille yllättävänkin kohtuulliset. Jostain syystä kiireinen tarjoilija-rouva ei mitään suositellut, joten päädyimme väsyneenä tilaamaan tarjouksessa olevan helpon “Chicken Menun”, hintaan 25.50€. Menu sisälsi alkupalaksi Lohi-cevichen, eli chilillä ja limellä marinoitua lohta, paahdettua leipää ja salaattia, pääruoaksi grillattua broilerinrintaa silpiluulla, barbeque-whiskeykastiketta, päärynä-meloni-salsaa, grillattua hunajaglaseerattua maissia ja bataattiranskanperunaa sekä jälkiruoaksi valkosuklaa créme brûléetä ja Southern Comf

ort -liköörillä marinoitua mansikkasalaattia.

Viiniksi olisimme valinneet kanan kanssa valkoista, mutta tarjoilija suositteli meille kuukauden Argentinalaista punaviiniä. Jälkikäteen hieman ihmetyttää miksi suostuimme mutta eipähän tuo mitenkään pahaakaan ollut. Aperatiivillä ei tällä kertaa brassailtu vaan itse otin tuopillisen tummaa Leffeä ja emäntä päärynäsiideriä. Nämä pitemmät valinnat osoittautuivatkin hyväksi valinnaksi, sillä kun pääsimme 45min ajassa eteenpäin, ei alkuruokamme olleet vieläkään saapuneet. Kuten todettu, ravintola oli lähes tyhjä. Leivät ja levitteen saimme, mutta muutoin minkäänlaista kontaktia henkilökunnan puolelta ei otettu. Odotellessamme ehti jopa hyvin käydä omassa huoneessa, joka sijaitsi näppärästi samassa 2. kerroks

essa. Kun lopulta kärsivällisyys alkoi pettää ja lähdin itse ottamaan selvää ruokamme kohtalosta, yllätetyltä vaikuttanut, lautasliinoja viikannut tarjoilija totesi ennenkuin ehdin suutani avata innokkaan oloisena että “joo joo kyl on just tulossa ihan just tuodaan” ..

Lohi-ceviche oli mukiinmenevä, lime maistui ehkä hieman liian yli. Yllättävän ripeästi alkuru

oan jälkeen saapunut broilerinrinta sensijaan oli suuri pettymys. Alle euron kotikutoisessa rinnassa kuitenkin on yleensä rakennetta ja makua, usein se on myös uunissa lämmitettyä.

Verden broilerinrinta sitävastoin oli, käsittämätöntä kyllä, paitsi viileää, myös aivan liian kuivaa. Missähän välissä liikaa kypsennetty pala oli ehtinyt jo jäähtyä? Kokonainen maissi ei sekään lunastanut odotuksia, myös se oli kylmää, ja myös raakaa. Maun puolesta edes pientä iloa toivat hyvin, ehkä liiankin maustetut bataattiperunat. Myöskin salsa oli jopa erinomaista - harmi vain ettei pelkillä lisukkeilla saada tyytyväistä ja ravittua asiakasta.

Valkosuklaa Créme Brûlé tarjoiltiin korkeassa kupissa - tästä tyylistä on toki montakin mielipidettä, itse pidän matalammasta versiosta. Liekö kokki käynyt tänään vähemmän kuumana taikka tarjoilijan lämpimiä ajatuksia oltiin yritetty käyttää kuorrutuksen polttoon, mutta valitettavan surkealla menestyksellä. Sokerikuorrutus ei siis suinkaan ollut mukavasti “palanut”, rapea ja lusikan iskuun koppavasti napsahtava, vaan surkean kalpea, syksyn ensijäitäkin helpommin murtuva ohut kalvo. Sisuksesta päällimmäisenä mieleen jäi paakut - valkosuklaa ei itsessään maistunut juuri lainkaan, mutta eipä se ollut kunnolla sulanutkaan ja esittäytyi suussa pieninä paakkuina ja klimppeinä.

Kaikenkaikkiaan illallisesta jäi suuhun huono maku, niin kirjaimellisesti kuin muutenkin. Vaikka ravintola ei muina aikoina olisikaan suuri hitti, edes perjantaisin voisi paikalla olla enemmän kuin yksi tarjoilija. Ruoka ei valitettavasti yltänyt edes välttävälle tasolle. Ympäristönä Verde sentään oli kohtuullinen, siisti ja avara, aamiais-ravintolan puitteet eivät illanviettoa häirinneet ja kesäisin avoinna oleva terassi varmasti luo lisää tunnelmaa ja mahdollisuuksia.

Hotellin aamiainen tarjoiltiin myös Verdessä. Eurooppalaiseen tapaan check-inin yhteydessä saatiin aamiais-lipukkeet, joista tosin ensimmäisenä aamuna aluksi vietiin koko nipullinen, toisena aamuna ketään ei ko. liput kiinnostaneet laisinkaan. Itse aamiainen oli kiitettävän monipuolinen. Blogia seuraavat tietävätkin, että reissumiehelle ja emännälle kriittisen tärkeää on PEKONI! Ilo olikin suuri kun uunissa paistettua ja maukasta pekonia olikin tarjolla. Munakokkeli kuitenkin oli ensimmäisenä aamuna kylmää, toisenakin aamuna vain haaleaa.. Lihapullat olivat totuttua tasoa, nakit kuitenkin iloisesti yllättäen hyvin maustettua bratwurstia, joka reissumiehen suurinta herkkua kuin onkin, ei ehkä kaikkien makuun sovi. Erilaisia leikkeitä ja kasviksia oli sopiva määrä, puuroja ja jälkiruokaa kun en itse syö, emäntä kommentoikoon. Kahvi tuli automaatista ja lapsille ei ollut omaa tarjontaa. Lehdistä tarjolla oli muutama Hesari ja perjantaina IS ja IL sekä muutamia ulkolaisia julkaisuja. Kaikenkaikkiaan aamiaistarjoilu oli mielestäni hieman suomalaista keskitasoa maittavampi.

Ps. Blogin uusien lukijoiden kannattaa ennen aamiais-herneiden nenäänvetoa lukea etusivun “Taustaa” osuus - ainakaan reissumiehen aamupalatottumukset kun eivät ole ihan niitä perinteisimpiä…

Avainsanat: Ravintola

Aivan Helsingin ydinkeskustassa rautatieaseman vieressä sijaitseva Holiday Inn Helsinki City Centre on ns. business-hotelli kiireisille liikemiehille. Sijainti ei voisikaan olla osuvampi, rautatietasema, bussipysäkit ja kaikki kaupungin palvelut ovat kivenheiton etäisyydellä. Osuva tosin oli myös se lähijuna joka viime talvena otti ja puksutteli suoraan ovelta ovelle, valitettavasti hotellin seinät ja rakenteet olivat edessä ja kuului iso *bang* …

No, itse hotellihan löytyi helposti. Emme tulleet tällä kertaa autolla, parkkitilaa olisi “edullisesti” saanut aivan viereiseltä xxx parkkihallilta. Respassa oli perjantaina viiden aikaan 2 asiakaspalvelijaa eikä ruuhkaa ollut. Kirjautuminen sujuikin nopeasti ja sujuvasti. Perinteiset aamupala- ja sauna-asiat jouduimme kuitenkin kysymään oma-aloitteisesti. Ilmasen netin tarpeesta, jota emme tällä kertaa tarvinneet, kuitenkin kysyttiin. Huoneemme, joka oli perus-tason normihuone, sijaitsi heti kakkoskerroksessa. Huoneeseen pääsi siis näppärästi kahdella hissillä tai portaita pitkin.

Huone oli OK, ei ahdas muttei erityisen väljäkään. Hotel Info oli saatavilla ainoastaan TV:n kautta, mitä reissumies pitää aika suurena miinuksena. Huoneessa oli sänkyjen ja perinteisen peilipöydän lisäksi ikkunan edessä pieni sohvapöytä ja kaksi nojatuolia. Näkymä oli 2-kerroksen huoneestamme suoraan rautatieaseman päädyn linja-autojen parkkipaikalle, jossa lauantai-aamuna parisataa haalaripukuista opiskelijaa odottelikin kyytiään. Mitään meteliä huoneeseen ei kuitenkaan kuulunut. Arvoitukseksi jäi, ovatko huoneen ikkunat peililasia, vai saivatko muutkin nauttia reissumiehen aamuvoimistelusta :-)(Iltasella hotelliin palattuamme, totesin, että reissumiehen aamuvenyttelyt näkyivät hyvin kaikelle kansalle. E) Pienen säikähdyksen aiheutti myös suoraan alapuolella sijaitsevan lätkä-baarin ikkunasta sisään tuijottava mainos-patsas..

Sängyt olivat keski-pehmeät ja tarjolla oli tyyny-valikoima. Joskin toisen sängyn “opasteet” olivat sekoittuneet ja pehmeä olikin kova jne, mutta väliäkös tuolla. Minibaari oli melkoisen vaatimaton mutta pikaisen vilkaisun perusteella ei aivan liian ylihinnoiteltu. Kylpyhuoneesta löytyi suomalaisen wc:n ja suihun lisäksi hiustenkuivain ja eteisestä silitysrauta. Pikku-shampoita yms. ei ketjunkaan perusteella ollut. (Lisäbonuksena ja allekirjoittaneelle suuren hymyn huulille tuotti kaksi eri vahvuista WC-paperilaatua. E)TV oli ohut ja kanavat toimivat ok, ja mikä tärkeintä, kaukosäätimen patterit olivat kunnossa. Lämmitys oli sopiva, ilmastointia ei tarvittukaan. Valaistuksen katkaisimet olivat kyllä reissumiehelle hepreaa, ei sammunut eikä syttynyt mikään, eikä kukaan Huoneessa oli myös ns. Master-Switch.

Reissumies yritti myös iltasaunaan perjantaina, mutta se oli ääriään myöten täynnä. Sunnuntai-aamuna se puolestaan oli typötyhjä.Aamu- ja iltasaunojen aukioloajat olot olivat esimerkilliset; kenenkään ei tarvitse omaa aikatauluaan niiden mukaan rakentaa.

Vaatteiden säilytyslokeroiden avaimissa ei valitettavasti ollut minkäänlaisia kumilenkkejä tms. joten avainta piti puristaa nyrkissä koko ajan. Pelotti kyllä muutenkin, “Heti-Valmis” kiuas näytti pelottavammalta ja suuremmalta kuin Loviisan 3-reaktori tai Suursyömäri.. Ekologinen mutta toisaalta vallan erikoinen valinta kansainväliseen hotelliin, sillä sirompiakin HetiValmis-malleja on todellakin markkinoilla!

Aamuvirkkuna ihmisenä emäntä lähti etsimään kahviautomaattia hotellista. Ystävällinen vastaanottovirkailija kehoittikin ottamaan aulassa olevasta kannusta kahvia eikä sen suurempia ihmetellyt. Seuraavana aamuna mennessäni hakemaan kahvia samaisesta paikasta olikin hieman tylympi kohtelu kun vastaanottovirkailija huusi perään kantaessani kahvia, että voiko hän auttaa. Ystävällisesti ilmoitettuani vieväni kahvin huoneeseen (hyvin aamuisen näköisenä), vastaanottovirkailija kysyi olenko majoittunut hotelliin ja mihin huoneeseen, ja nämä ilmoitettuani palasi mitään sanomatta vastaanottotiskin taakse koneelle naputtamaan. Täytyy todeta, että vastaanottovirkailija EI voinut olla näkemättä kun portaat alas tulin, kävelin vastaanottotiskin ohitse ja hain kahvin, onhan kahvikannu aivan tiskin vieressä. E

Avainsanat: Hotelli